5 vinkkiä yrittäjän verosuunnitteluun tilinpäätöksen ja osingonjakopäätöksen hetkellä

Monen yrittäjän ja yrityksen näkökulmasta elämme vuoden parasta aikaa. Tilinpäätös valmistuu ja on aika valmistautua osingonjakopäätökseen.

Verotus on luonnonvoima, jota yrittäjä ei pääse pakoon. Yrityksen on lähtökohtaisesti, muttei aina, maksettava veroja, jos toiminnan tulos on voitollista. Yrittäjien ja jopa alan ammattilaisten on välillä vaikea hahmottaa, että vaikka yritys tekisi miljoonan kirjanpidollisen tuloksen, niin veroja ei tietyssä tilanteessa tarvitse maksaa. Toisaalta, vaikka yritys tekisi miljoonan kirjanpidollisen tappion, niin veroja voi joutua maksamaan. Kirjanpidollinen tulos ei ole sama asia, kuin verotuksellinen tulos. Sen vuoksi tilinpäätöksen yhteydessä laaditaan myös kirjanpidollisen tuloksen ja verotuksellisen tuloksen täsmäytyslaskelma. Muista kysyä tätä kirjanpitäjältäsi.

Verotukseen pystyy kuitenkin vaikuttamaan, ja ihan laillisin keinoin. Verosuunnittelusta on kyse, kun yritys ja yrittäjä mukauttavat toimintansa siten, että ylimääräisiä veroja ei tarvitse maksaa. Esimerkiksi yhtiömuodon valinta on hyvä esimerkki verosuunnittelusta. Verosuunnittelu eroaa veronkierrosta siten, että se on täysin laillista. Tässä kohtaa on syytä muistuttaa kuitenkin veronkiertopykälästä, jonka mukaan verottaja voi ohittaa verotuksessa sellaiset järjestelyt, joiden tarkoituksena on ainoastaan veron välttely.

Alla on koottuna viisi vinkkiä yrittäjän verosuunnitteluun. Ne koskevat yrityksen ja yrittäjän tuloveroa, eli sitä veroa, joka lankeaa maksettavaksi tuotoista sen jälkeen, kun niistä on vähennetty kulut. Arvonlisäveroa ei tässä listauksessa käsitellä. Tässä ei myöskään käsitellä yhtiömuodon merkitystä verotukseen, eikä yhtiörakenteita.

1. Yritys vs. yrittäjä

Lähtökohta verosuunnittelulle on mieltää yrittäjä ja yritys yhdeksi kokonaisuudeksi. Tämä korostuu etenkin yhden hengen yrityksissä, mutta myös pidemmälle ehtineiden yrittäjien liiketoimissa. Verosuunnittelun tulisi koskea yrittäjän ja yrityksen maksamaa yhteenlaskettua veroa. Verosuunnittelussa tulisi myös aina ottaa huomioon ajallinen elementti. Joskus verosuunnittelu tarkoittaa sitä, että maksamme tänään hieman enemmän veroa, jotta sitten seuraavat 10 vuotta maksaisimme vähemmän veroa.

Yrittäjä voi minimoida yrityksensä veron nostamalla yhtiöstä itselleen ylisuurta palkkaa. Se kyllä onnistuu, mutta silloin vero tulee yrittäjän maksettavaksi palkkaveron muodossa. Yrittäjällä on usein suurempi veroprosentti kuin osakeyhtiöllä (20 %).

Mikäli et ole täysin tyytyväinen nykyiseen tilanteeseesi, niin voit pyytää meiltä lisätietoja palkkojen ja osinkojen optimaalisesta suhteesta.

2. Palkkaa, osinkoa tai jotain muuta

Osakeyhtiön osakas voi nostaa yrityksestään palkkaa, osinkoa, vuokraa tai korkoa. Osinkoa lukuun ottamatta, ne ovat yritykselle verovähennyskelpoisia kuluja. Yrittäjä maksaa niistä kaikista veroa, mutta veron määrä vaihtelee. Palkkaa verotetaan, kuten mitä tahansa palkkaa, eli verokortin mukaan. Verotus on progressiivista, jolloin veroprosentti nousee palkan myötä.

Vuokra ja korko verotetaan yrittäjän pääomatulona, jolloin sen veroprosentti on lähtökohtaisesti 30 %. Myös pääomatuloja verotetaan nyksyisin progressiivisesti ja vero % kohoaa 34 %:iin, kun pääomatulojen määrä ylittää 30.000 euroa. Vuokraa yrittäjä voi nostaa esim. tilavuokrana kotinsa käytöstä liiketoiminnassa tai laitevuokrana esim. tietokoneensa käytöstä. Korko puolestaan tulee kyseeseen silloin, kun yrittäjä lainaa rahaa yhtiölleen. Vuokraa tai korkoa kannattaa nostaa palkan sijaan silloin, kun yrittäjän palkkatulon veroprosentti ylittää 30 %. Toisaalta yhtiölle lainaamisen sijaan yrittäjän tulisi pohtia ns SVOP -sijoitusta, jolla on mahdollista nostaa huojennettujen osinkojen määrää. Lisäksi SVOP -sijoitus on palautettavissa 10 vuoden kuluessa yrittäjälle takaisin verovapaasti.

Osingon verotus riippuu yhtiön nettovarallisuudesta (karkeasti varat miinus velat). Osingon verotus on sitä edullisempaa, mitä suurempi yhtiön nettovarallisuus on. Kun osingon määrä vastaa 8 % nettovarallisuudesta, sitä verotetaan lähtökohtaisesti 7,5 % mukaan. Yleensä osinkona kannattaakin nostaa vähintään sen verran. Toiminimiyrittäjällä on vähemmän vaihtoehtoja: Hän voi tehdä yrityksestään ainoastaan ns. yksityisottoja, ja niillä ei ole mitään vaikutusta yrityksen eikä yrittäjän verotukseen.

3. Verovapaat kulukorvaukset

Yrittäjä on oikeutettu samanlaisiin verovapaisiin kulukorvauksiin kuin palkattu työntekijä. Oman auton käytöstä työmatkoilla voi nostaa kilometrikorvausta. Lisäksi yli kuuden tunnin mittaisista työmatkoista, jotka ulottuvat yli 15 km päähän kotoa tai toimipisteestä, voi nostaa päivärahaa. Edellytyksenä on ajopäiväkirja.

Toisin kuin työntekijöiden kohdalla, yrittäjän ei tarvitse nostaa firmasta palkkaa voidakseen nostaa kulukorvauksia. Yrittäjän kannattaakin ensisijaisesti nostaa yrityksestään kulukorvauksia, ja palkkaa vasta sitten, kun edellytyksiä kulukorvauksille ei ole. Tosin, kulukorvauksilla pelkästään harva elää, eikä niillä kannata lähteä kikkailemaan perusteettomasti, kuten olemme joidenkin huomanneet toimivan lehtien artikkelien perusteella.

Toiminimiyrittäjän kulukorvaukset eroavat hiukan osakeyhtiön tai muun yritysmuodon yrittäjän korvauksista. Toiminimiyrittäjä ei nimittäin voi nostaa km-korvauksia eikä päivärahaa firmastaan, mutta hän voi tehdä vastaavansuuruisen verovähennyksen toiminimen veroilmoituksella. Lopputulos on sama.

4. Työhuonevähennys

Kun yrittäjä työskentelee kotonaan koko- tai osa-aikaisesti, hän on oikeutettu työhuonevähennykseen siinä missä työntekijäkin. Yrittäjä voi vähentää verotuksessa kotinsa kuluja myös silloin, kun yrityksen toimintaa harjoitetaan kotona. Yrityksellä voi olla toimitilat kodin yhteydessä, tai yrittäjä voi varastoida kotiinsa yrityksen tarvikkeita. Kulut, jotka kohdistuvat yrityksen käytössä oleviin tiloihin, voidaan vähentää yrittäjän verotuksessa.

5. Kaikki mahdolliset kulut vähennyksiin

Yritys voi vähentää verotuksessaan pääsääntöisesti kaikki kulut, jotka aiheutuvat yrityksen toiminnasta. Siihen on joitakin poikkeuksia (esim. edustuskulut), ja ne kannattaakin selvittää vaikka omalta kirjanpitäjältä. Sanomattakin on selvää, että kaikki mahdolliset yrityskulut kannattaa hyödyntää. Jos yrittäjä maksaa yrityksen vähennyskelpoisia kuluja omalla rahallaan, hän voi veloittaa ne firmalta kuitteja vastaan, ja saada ne verovapaasti.

Kirjanpitäjä on yrittäjän paras kumppani pohdittaessa verovähennysten mahdollisuuksia. Hyvä kirjanpitäjä on yrittäjän puolella, eikä huvikseen tyrmää yrittäjän verovähennysehdotuksia. Jos jokin kulu ei yksiselitteisesti mene firman piikkiin, hyvä kirjanpitäjä ei sitä kuluksi kirjaa. Rajatapauksissa hän kertoo yrittäjälle riskit ja selvissä tapauksissa vie vähennyskelpoiset kulut verotukseen tyytyväisenä siitä, että taaskaan ei maksettu ylimääräisiä veroja.

Jos kaipaat lisätietoja tai apua, niin klikkaamalla alla olevaa napikkaa ja jättämällä yhteystiedot, niin olemme sinuun yhteydessä.